Mä tajusin tänään yhden asian minkä oon tiennyt kyllä jo tosi kauan. Mä oon yksinäinen. Tiedän etten ole yksin mutta olen yksinäinen. Mun on helvetin vaikea pyytää kavereita näkemään koska aina vaan ajattelen ettei niitä kiinnosta enää olla munlaisen ihmisen kanssa kellä on mennyt elämä päin vittuja. Mulla on ikävä mun lapsuutta/nuoruutta kun olin tosi paljon mun ystävien kanssa ja olin terve. Nykyään teen vaan asioita jotka "auttavat" pahaan oloon. Miksen enää askartele tai käy lenkillä kavereiden kanssa? Miksi mä sulkeudun mun omaan pikku kuplaan miettimään näitä asioita?
Koska mua pelottaa.
Mua pelottaa se että mut hylätään. Pelkään etten riitä tai ole tarpeeksi hyvä.
Mulla on ikävä mun tervettä elämää.
uskon että monet sun kaverit odottavat että pyydät näkemään heitä, joten älä pelkää pyytää. kun pyydät ja näet heitä, huomaat että et ole yksin. olet rohkea <3
VastaaPoista